perjantai 14. helmikuuta 2014

Minä ja mun salasuhde

Haluaisin nyt tässä mun blogissa virallisesti paljastaa jotain suurta, ihan vaan ystävänpäivän kunniaksi. Nimittäin musta ja mun salasuhteesta, joka on kestänyt jo KAUAN! Todella kauan. Tästä koko hommasta oikeestaan tietää kunnolla vaan yks ihminen, mun serkku Anniina. Tästä ei tiedä edes mun avomies. Tää suhde on todellinen viha ja rakkaus -suhde. Mä rakastan sitä toista, mutta sitten kumminkin vihaan sitä. Haluun sitä melkeinpä koko ajan enkä pysty elää ilman sitä. Meillä on ollut yhdessä tosi kuoppainen taival ja en vaan yksinkertaisesti saa tarpeekseni. Mä rakastan sitä. Rakastan!

Ainiin, en tainnut mainita, että tää mun salasuhteen toinen osapuoli on ruoka. Jep, ruoka. Huoh! Se minua kiduttava voima! Ja kyllä, mä oon tosissani.
Mulla on jo 20 vuotta ollu viha-rakkaus-suhde ruokaan. Varsinkin niihin ruokiin joista tykkään eniten. Esim. sipsit. Voisin valehtelematta syödä pussillisen sipsejä JOKA päivä, jos en kuolis siihen lopulta. Sipsit on se pahin ruoka, se jota mun on kaikkein vaikeinta vastustaa. Muutenkin kaikki perunasta tehdyt tuotteet on mulle se ongelma. Ranskalaiset, perunamuusi, paistetut perunat... mä rakastan sua, peruna <3


Vitsailin tässä just poikaystävälle tänään, että ruoka on mun toinen kumppani. Silläkin on toinen kumppani, sen nimi on Diablo, joo kyllä se on peli. Tasan menee siis nallekarkit!

Oon ollu jo vuosia vähän semmonen on-off-tupakoija, joskus tupakoin enemmän ja joskus vähemmän. Tuli nyt sitten uuden vuoden lupauksena lopetettua sekin. Oon nyt noin viis viikkoa elänyt ilman tupakkaa, muutaman poltin yhen illan aikana, koska en pystynyt vastustamaan, kun kaveri tarjos. Juteltiin tästä vähän aikaa sitten ton miehen kanssa, joka on myös ex-ketjupolttaja. Se ei voi ymmärtää miten pystyn pitämään itteni irti tupakasta näinkin helposti, mutta ruoasta en. Kamppailen joka kerta kaupassa sitä halua vastaan, etten ostaisi sipsejä! Enkä vaan ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa! Ihme, ettei oo kehittynyt vielä mitään syömishäiriötä. Ja jos se minusta on kiinni, niin ei kehitykkään!


10. luokalla ollessani piti tosiaan valita jokin ala, ja mä valitsin ravintola-alan, vaikka se ei sinänsä niin paljon kiinnostanutkaan. Uskon, että valitsin sen vain omasta rakkaudesta ruokaan (kröhöm, syömiseen). Rakastan ruoanlaittoa ja leipomista, se on ihanaa ja rentouttavaa, kunhan sitä ei joudu tekemään huutavan keittiömestarin paineen alla, siinäkin hommassa tosin oon aika hyvä, so I've heard. Pystyn työskentelemään ravintolan keittiössä paineen alla ilman huolen häivää.
Mutta vaikka rakastan kokkaamista, syöminen on sitäkin kivempaa!


Oon yrittäny pudottaa painoa jo noin vuoden ja onnistuin viime vuonna maalis- ja kesäkuun välissä keventymään noin 7 kg. Mutta laiskistuin lopulta ja palasin huonoihin tapoihin. Oon lihonu kaiken takasin tässä puolen vuoden sisällä. Kyllä mä sen tiedän, etten oo mikään lihava tai mitään. Pitkän varren takia lihominen ei näy kovin helposti, mutta pakko se on myöntää, että painoindeksi näyttää lievää ylipainoa. Kaikki naiset tietää miten iso asia se on henkilökohtasesti naiselle. Ei se mussa varsinaisesti näy, ainakaan omasta mielestäni, että olisin "ylipainoinen", mutta en silti haluu, että mikään vaaka tai indeksi näyttää mulle sellasta lukemaa. En alkanu käymään salilla ja syömään terveellisemmin sen takia, että kaikki muutki tekee sitä, mutta en väitä että se olis jotenkin "muodissa" nyt, koska en tiiä kenenkään muun motiiveja käydä salilla. Teen sen sen takia, että olisin itse tyytyväisempi itteeni. Teen itteäni vaan onnellisemmaks, toivottavasti muutkin salilla kävijät tekee sitä sen takia.
Alotin tietysti taas, niin kuin moni muukin, terveellisemmät elämäntavat uuden vuoden jälkeen ja nyt oon saanu pudotettua noin nelisen kiloa! Tavoitepainoon olisi matkaa vielä 11 kg siis, huh huh! Tällä itsekurilla on vielä paljon tekemistä! Mutta toivottavasti kesäkuntoon 2014!


Alotin tässä pari viikkoa sitten uuden blogin, joka käsittelee pelkästään ruoanlaittoa ja reseptejä. En halunnu alkaa pistää niitä tänne ja koska tulee kokkailtua ja leivottua suhteellisen paljon, niin halusin jaella ruokiani myös muiden kanssa. Reseptejä on kertynyt jo kymmenisen kappaletta, ja huomenna olis taas tarkotus leipoa mokkapaloja, jotka tulee sit taas sinne! Alla oleva kuva on blogin kansikuvana ja blogin nimi on "I <3 FOOD".
Blogin löydät painamalla: I <3 FOOD


3 kommenttia:

  1. peukut pystyyn täältä sun painon pudotuksessa!:) oot kyllä jo hirmu laiha, ettei sun kyll tarvis.:D
    http://mrsglamorouss.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Mua niin ärsyttää kun "ylipainoinen" on niin suuri leima sekä muille, että henkisesti omalle psyykelle :( Ja se sananakin tuntuu joltakin kirosanalta. Itsellä "ihannepainoon" on teoriassa noin 20kg matkaa, vaikka rakastankin kroppaani juuri tällaisena :) Tsemppiä sulle painonpudotukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oon samaa mieltä! Kiitos kannustuksesta! :)

      Poista